Miestyyppinen
kaljuuntuminen on yleistä miehillä, mutta sitä esiintyy myös
vanhemmalla iällä olevilla naisilla. Miestyyppinen hiustenlähtö
on tavallisin kaljuuntumisen tapa. Se johtuu mieshormonin eli
testosteronin liikatoiminnasta eikä siihen ole vielä löydetty
pysyvää parannuskeinoa. Kaljuuntuminen voi olla perinnöllistä,
mutta sen periytymistapaa ei tunneta. Hiusten lähtö alkaa noin 20
vuoden iässä, mutta se voi alkaa milloin vain 12-40 ikävuoden
välillä. Kaljuuntuminen voi olla nopeaa ja runsasta, jolloin se on
huomattavissa jo parissa vuodessa. Tämä on kuitenkin
yksilökohtaista, joten hiusten lähtö voi olla hyvinkin hidasta ja
huomaamatonta. Yleensä kaljuuntuminen voi kestää vuosiakin, ja
mitä nuoremmalla iällä ja aiemmin se alkaa, sitä nopeampaa se on.
Hormonaalinen
kaljuuntuminen voi johtua iän tuomista muutoksista kehossa,
ehkäisypillereistä tai muista hormonaalista lääkkeistä. Naisilla
oleva estrogeeni suojaa hiusta keski-ikään ja vaihdevuosiin asti,
mutta silloin naishormonin vaikutus vähenee ja mieshormoni alkaa
vaikuttaa enemmän. Tämä johtaa naisten kaljuuntumiseen ja hiusten
ohenemiseen. Kilpirauhasten liika- tai vajaatoiminta voi aiheuttaa
hiusten harvenemista ja lähtemistä.
Myös
stressi on yleinen syy hiusten irtoamiseen ja kasvamattomuuteen. Kun
stressi on korkealla, lihakset jotka sijaitsevat pään alueella
jännittyvät helposti ja tekevät päänahasta kireän. Kun iho on
kireällä ja veri ei pääse kiertämään kunnolla, vähenee myös
hiusten kasvu ja tuotanto. Stressi saattaa myös vaikuttaa kehon
hormonaaliseen tasapainoon esim. heikentämällä unen laatua ja näin
vaikuttamalla hiusten kasvamiseen.
Pälvi
on yleinen sairaus miehillä ja sen oireina on hiusten lähtö
päänahasta laikuittain. Se on yhtä yleinen kummallakin
sukupuolella ja on autoimmuunisairaus, jonka laukaisevaa syytä ei
tunneta kunnolla. Yleisesti potilailla on myös muita
autoimmuunisairauksia ja se voi puhjeta missä iässä tahansa,
kuitenkin useimmiten nuorena. Kolmanneksella sairastavista tauti on
krooninen ja voi aiheuttaa ihottumaa.
Jotkin
vaikeat yleissairaudet, kilpirauhassairaudet ja päänahan alueen
tulehdukselliset ihosairaudet kuten tali-ihottuma, voivat myös
aiheuttaa kaljuuntumista. Myös joidenkin lääkkeiden
sivuvaikutuksena voi olla hiusten lähtö.
Hilseily
Päänahasta
irtoava hilse on normaalia, kuollutta ihosolukkoa joka uusiutuu. Kun
hilseily muuttuu runsaaksi on kyseessä todennäköisesti jokin
sairaus. Tulehtunut iho uusiutuu nopeammin, ja tästä huomaa
esimerkiksi jos päänahka on tulehtunut jostain syystä. Myös
rasvainen päänahka kuivuu hilseilyn takia, sillä keramideja, jotka
estävät veden haihtumista ihosta, ei ehdi syntyä tarpeeksi. Jos
hilseilyä ei hoideta, se alkaa ruokkimaan itse itseään kun
rasvahiivat alkavat pääsevät lisääntymään ravinteikkaassa
hiuspohjassa. Hilseily ei ole vaarallista tai itsessään sairaus,
mutta se koetaan yleisesti kiusalliseksi.
Rasvoittuminen
Hiusten
rasvoittuminen johtuu hiuspohjassa olevien talirauhasten tuottamasta
talista, jonka tehtävä on voidella ja pitää hiuspohja joustavana.
Kun talia erittyy liikaa, se johtaa hiusten rasvaisuuteen hiusten
pesemisestä huolimatta ja se voi usein myös haista pahalta.
Ylimääräinen rasva voi estää hiusten kasvua ja paakkuuntua
hiusjuureen, tehden näin hiuspohjasta ja päänahasta alttiin
tulehdukselle. Hiusten liiallinen rasvoittuminen voi johtua
stressistä, liiallisesta hikoilusta, erittäin rasvaisesta
ruokavaliosta tai hormonaalisista-/perinnöllisistä tekijöistä.
Kynsivallin tulehdus
Kun
kynsivalli tulehtuu se turpoaa, punoittaa, aristaa ja irtoaa
kynnestä. Se on bakteeri- tai tulehdusperäinen, painettaessa tai
puristaessa kynsivallia sen alta voi tulla mätää. Se voi myös
johtua kynsivallin sisään kasvavasta kynnestä, väärän
kasvusuunnan voi aiheuttaa esimerkiksi liian pienet jalkineet tai
liian lyhyeksi leikattu kynsi. Kynsivalli voi myös tulehtua haavan,
palovamman tai muun vamman syntymisestä. Kynsivallin tulehdukseen ei
kuitenkaan aina löydy altistavaa syytä.
Huuliherpes
Huuliherpeksen
aiheuttaa herpes-simplex niminen virus ja se on lähes kaikkien
elimistössä, mutta se puhkeaa ainoastaan noin prosentilla. Viruksen
aktivoimisen voivat aiheuttaa UV-säteily, tulehdus tai stressi myös
flunssa voi heikentää immuunijärjestelmää ja näin helpottaa
huuliherpeksen puhkeamista. Se ei ole sairautena vaarallinen ja
oireita ovat kihelmöivä kutina, jonka jälkeen puhkeaa rakkula joka
kestää vuorokaudesta muutamaan. Sen jälkeen muodostuu rupi, joka
voi kestää jopa kaksi viikkoa. Rakkulavaiheessa tartunta on herkkää
ja muistuttaa märkärupea.
Silmätulehdus
Silmätulehduksia
on monia erilaisia, riippuen siitä mikä osa silmästä on
tulehtunut. Sen voivat aiheuttaa bakteerit, virukset ja sienet, mutta
myös allerginen tai mekaaninen ärsytys ovat laukaisevia tekijöitä.
Sidekalvo on silmän uloin osa ja se tulehtuu usein vastustuskyvyn
alentuessa. Myös kuivasilmäisyys ja taipuvuus allergisointiin
voivat olla syitä tulehdukseen. Sidekalvon tulehdus on yleisin
silmätulehduksista ja sen oireita ovat silmän punoitus, rähmiminen
ja kirvely. Sarveiskalvon tulehduksessa silmästä erittyy kirkasta
nestettä ja se on arka valolle, tämä tulehdus on usein
virusperäinen.
Täit, HIV, rokot, infektiot,
virukset
Täit
elävät päänahassa ja naaras munii elinikänsä aikana noin sata
munaa hiusten tyveen. Kaikki munista eivät kuitenkaan kuoriudu,
eivätkä kaikki täit elä aikuisikään asti. Ne elävät
hiuspohjan lämmössä ja imevät verta ravinnokseen, aiheuttaen
kutinaa. Täit pesiintyvät erityisesti korvien ja niskan alueella,
täin munat on helpompi nähdä ja huomata kuin itse elävä täi.
HIV
tarttuu ihmisen immuunijärjestelmän osiin ja on retrovirus, joka
hoitamattomana lamauttaa ihmisen immuuni puolustuksen toiminnan ja
näin kehittyy AIDSiksi. Ensivaiheessa oireita ovat muun muassa
kuume, päänsärky, tulehdus nielussa, ripuli ja nivelsäryt. Sitä
seuraa oireeton vaihe joka voi kestää monia vuosia, immuunivasteen
heikentymisestä voi seurata joitakin oireita kuten lämpöä,
vyöruusuja ja laihtumista. Kun elimistön puolustuskyky romahtaa
alkaa AIDS-vaihe, joka voi aiheuttaa vaarattomastakin bakteerista
infektion esimerkiksi keuhkoihin tai ihoon.
Rokot
ovat tartuntatauteja, joiden aiheuttaja on yleensä jokin virus.
Esimerkiksi vesirokko on herkästi tarttuva ja yleinen rokko, jonka
sairastamisen jälkeen tautiin kehittyy immuniteetti lähes aina.
Vesirokon aihettujavirus Varicella zoster kuuluu
herpesviruksiin.
Infektio
tarkoittaa tartuntaa jonka aiheuttavat mikrobit, jotka voidaan jakaa
sieniin, viruksiin ja bakteereihin. Infektio ei voi syntyä
kylmettymisestä, stressistä tai valvomisesta, sillä infektio
johtuu usein aiheuttajamikrobista, joka tarttuu yleensä ihmisestä
toiseen. Se aiheuttaa usein tulehdusreaktion ja nostaa valkosolujen
määrää kehossa. Useimmat oireet eivät ole itse mikrobien
aiheuttamia, vaan valkosolujen reaktion.
Virukset
tarvitseva elääkseen ja lisääntyäkseen isäntäsolun, sillä ei
ole omaa aineenvaihduntaa tai solurakennetta. Antibiootit eivät
tehoa virustauteihin, eikä niihin kaikkiin ole edes lääkettä.
Virustauteja ovat esimerkiksi AIDS, ebola, flunssa ja myyräkuume.
-Roosa